Kuvakaan ei kerro meneillään olevan ajan aikaan saamasta pakahduksesta. Miten täydellisiä päiviä. Kuinka ne jättäisivätkään erottumatta, ellei välissä sijaitsisi aurinkorasvanroiskeista raivoa, tylsyyttä, tympääntymistä, turhautumista. Täyteläisimmät päivät ovat läsnäolosta pulleita, läheisten ja omien tunteiden kuuntelemisesta, sanoitta pyydetystä ja sanoitta saadusta sylistä, aamuin illoin ääneen luetusta, onnistuneista yrityksistä osata välillä olla se ihminen joka on, elämän pakottomuudesta, runsaan hyvän jakamisesta.
 |
| Kuva A. Mäkinen. |
Hellepäivän varjossa mitään tekemättä köllötellen, rajattomasta leikistä kylläisten lasten kasuamisen äänet, kissojen raukea oleminen, tärkeät katseiden vaihdot, molempiin suuntiin kasvava empatia, ääneen sanottu kiitollisuus, hyväksyvä rajallisuus, aikeet ja aiottomuudet. Itsepäisyydestä hellittämisen synnyttämä vapaus. Kaikki jo tehty, ajoissa, tuulettuvan pyykin tuoksu, vahingossa leivottu marjapiirakka, ravittu ruumis ja ravitumpi mieli, onnesta juossut kilometrit, kauan nukutut aamut, pitkät viipyvät aamut...
Vaikka maailma kiehuu, meillä on tässä nämä kallisarvoiset päivät toistemme kanssa. Kaikki se, mitä on, eikä mitään puutu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti