Onko se syksyn merkki, että ruumis pyytää ronskia ravintoa. Hajustun karjalanpaistin höyryissä kolme tuntia enkä raski lähteä. On ollut hyytävää, helteistä, myrskyä ja suloutta. Jos olisin puu, tiivistäisin tuntoni pähkinäksi. Se olisi hieman hullu, mutta maukas, viininlehden varjossa kasvanut.
Mitä muistoista muistaa, ketkä jäävät pesimään ytimeeni, mikä kasvattaa minuun uutta. Olen hyökynyt, liplatellut, seissyt vedet silmissä. Kerännyt vasuuni pulukankukkia samalla taivasta peilaten.
Hapekasta, virvoittavaa, näkönsä näyttävää. Liottelen sanoja vedessä, joka on ilmaa kuohkeampaa. Haudutan, hämmennän, kypsytän kolme valovuotta, nautittavaksemme leikin kera, heiluvin varpain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti