sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kirjoittamisen seuraamukset

Yhdessä kirjoittamisesta nousee henkinen hinku. Yhdessä kirjoitettuani puhun yksin ääneen, runollistan pölyrätin, patapatan ja sinipiian. Halu jynssätä kynällä ei ole mitään pyykkikoneen hienopesua.

Pitkittyneeseen määrittelemättömään hengitystieinfektioon määrätyt erilaiset lääkkeet koktaloituvat ruumiissani harhanäyiksi, hikoiluksi ja tärinäksi. Runoilija näkee maailman muutenkin toisin, väärin, yli. Virittäydyn lepoon sanojen kainaloon. Entä jos jonain päivänä tervehdyn ja herään.

Silloin huomeneni on paidanhelma
ja perheenikävä rispaantunut,
kun kosketan silmäripsellä aamua,
jäistä huomista,
hyvästi sanottuna,
otsarypyttä.

Silloin soivat stereot minulle avauduttuaan hello ja sulkeuduttuaan goodbye. Se ei ole kreikkaa, vaikka kuulostaa hämärältä. Voisin syöstä konkurssini syvemmäksi ja tehdä avaruusmatkan sijaan horisontaalisen liikkeen ikävää tuntematta, pallon ja mielen myötäisesti, kauemmas täältä. Irti.

Päätyisin hyytävän korkealle kallionkielekkeelle maalaamaan silkkaa sinistä, antaisin ilmaston silittää kipupisteeni pyöreiksi ja vastata, miksi keltainen nousee taivaanrannasta. Se on toivo.

Valoon pääsee, kun jättää jotain jälkeensä ja ottaa pää edellä hypyn imeliin tomaatteihin, väkevään fetaan ja naukkaa päiväouzosta jääpalan. Mustissa mummosukkahousuissa asuu tosikko skandinaavi, joka nauraa Korfun yössä vain keskushermostotuhottua viskihymyä. Valoon pääsee, kun sen tekee.

Ympärillä olisi silloin
vain vettä, kaikkialla
ympärillä hiljaista
vettä kannattelemassa
minua.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Kevät irti



Juosta tahallaan umpeen
pakon voimaan luottaen.
Päästää irti turhasta kuormasta
ja löytää arjen hellyys, armeliaisuus.

Pakon voimaan luottaen
yskiä pellolle, mikä pellolle kuuluu
Löytää arjen hellyys, armeliaisuus
itävän valon sirkoissa.

Yskiä pellolle, mikä pellolle kuuluu,
äänetön paha.
Itävän valon sirkoissa
näkee lukea.

Äänetön paha
on riisuttu.
Näkee lukea
rakkaudesta.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Hienopyykkiä




Leikin toisin ajattelemista
liian vakavasta käsin.
Säätelen sisäisiä rajojani
ristiriitojen rauhassa.

Tilhet kuivattavat
pihlajanmarjoja
viidellä narulla.

Lupa olla
sanoitta
yhteydessä
itseensä ja toisiin.






 

lauantai 31. tammikuuta 2015

Salaisuus


Vain yksi attribuutti ja täysi mullistus saada kerralla näkyväksi kaikki se harmaa höttö elämänsä ensi muistoista tähän päivään. Kuin olisi löytynyt sopiva avain, jonka ei tiennyt olevan hukassa. Ruumiin piirtämissä ääriviivoissa virtaa syvä rauha, anteeksianto ja hyväksyntä omasta olemassaolosta. Etsiminen on päättynyt tällä erää tähän. Kuinka paljon näin hyvää elämää voikaan olla vielä jäljellä.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Jonkin läpi, vihdoin



Oli yksi pieni tyttö
vahva ja rauhallinen
lujatahtoinen
hersyvä
määrätietoinen


ja niin herkkä


Niin herkkä
että eksyi

lauloi
tanssi
raivosi
tanssi
lauloi

eikä taipunut

pakotti minut
yhteiselle rajallemme
kohtaamaan
toisemme

Näen hänen silmistään,

että
hänkin tietää

lauantai 17. tammikuuta 2015

Takiainen

(itselleen) hyvää tarkoittava
menneestä elävä
kokematon (tunne)
roikkuu periksiantamatta
jo pudonneessa oksassa
suostumatta
ymmärtämään
vetovoimattomuuttaan
joutuu työntymään
kipuunsa
siellä viipymään
niin kauan että
valo tulee
vastavaloon
vain
irtonaisena

perjantai 9. tammikuuta 2015

Osmansolmuton

Joillain solmuilla ei ole päätä,
       silti löystyvät ajallaan auki.
Rannenahan hiertymät muistuttavat
                             paljosta tunteesta.
Ne merkitsevät.

Haudallamme palaa,
kummut tummenevat
maankiertosuunnassa.
      Tuiskulumi kasautuu.

Valo on meissä
muistona.