lauantai 5. heinäkuuta 2014

Runo päihdyttää


Jo toisena festivaalipäivänä runo tuntuu jäsenissä ja taivas pilveilee. Vaikka on solahtamassa tiettyihin ihan itse ja ennakolta valitsemiinsa railoihin, ei voi tietää, mitä Kajaanin runoviikolla tapahtuu. Kun on auki sattumuksille. Pahan laulut olivatkin kovan kaunista mustaa pitsiä. Wimme Saaren tuhatvuotiset ja nykyjoiut panivat sielun reivaamaan, niin että ympäröivä maa tärisi. Jo toisena festivaalipäivänä kaikki alkaa herkästi itkettää. Niin kuin Vuokko Hovatan laulamat Aulikki Oksasen säkeet. Kolmannen päivän illalla ruumis pyysi jo lepoa ja sen se sai ja nainen uusiutui.    


Karkasin kesken kaiken hyvästä syystä ja annoin renkaan purra pohjoisen tietä. Väistelin poroja ja lämpimiä sadepisaroita, lauloin jalkojeni pohjasta, annoin petojen juosta kintereilläni. Esikoisrunoteokseni PUUMERKKI voitti Taivalkoskella ensimmäisen palkinnon omakustanteiden Möllärimestari-kilpailun runokirjasarjassa. Olen niin kiitollinen, hämmästynyt, onnesta pakahtunut. Taidan sulaa julkaisemaan ennen 80-vuotispäivääni. Kirjoittamiselleen ei mahda mitään. Tämä on minun hehkuviikkoni.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Juoksun ja runon jatkuvuus

Otsa edellä, tähdet silmissä kuljettaa minua elämäinen laajuisellani kaistalla, vaikka hulluin mutkin, niin kielen kannoilla hyppyyttäen kohti taivaitteni rantoja, mönkii korvakäytävitse ilouutisoimaan juuri sen havainnon kintereillä, että kynnän kylkimyyryä kohti hautaa. Kuulen, kuinka pelko karisee tieltäni. Juoksen. Ei uskoisi.


keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Kirkkauksia



Aamun vihreässä teessä on häivä mullan ja juuren välistä, värit eilisen taivaan kirkkaudesta ja tänäisen kellervästä. Korvani ovat lukitut, keuhkot hentoina suikaleina, virus paistaa nivelissä käristemakkaraa. Ilma on silti sakeanaan kesää.

Oma huone on ollut jo kolmatta päivää avarana kuunnella kirjoitusta, kehoa, saada rakastaa sumeilematta, kaivata pesästä hetkeksi irronneita pieniään.

Iso kimpale rajatonta aikaa on ihmiselle tärkeää, aika ajoin. Hyvä energia saasyntyä ystävyydellisestä kohtaamisesta, vaikka himmein auroin. Se virkkaa ilosta pitsireunuksensa päivän syrjään.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Siitepölyhunnussa



Siitepölyhunnussa
tuomenkukkaterälehtimekossa
pystyin ihokarvoin
tuoksuu auringolle
äkkikesämorsian.

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Horjumatonta

Seitsemän naisen piirissä olen heistä yksi. 
Meillä on yhteiset ja yksityiset polkumme
horisontissa, taivaan ikkunalla.
           Ulkoseinästä kasvaa kuvajainen rinnakkaisesta.

Todellista on yhden riittäminen kahdelle pienelle.
Ihmeellinen on se hetki kun saa silittää rauhassa
pojan tuuheaa tukkaa ja leikistä hikistä olkaa.
           Tunnen käden olallani.

Seitsemän naisen piiri on mukanani aina.
Sen pehmeys, lujuus ja herkkyys.
Vuorillani, majoissani, puroillani.
Voima, viisaus ja raikas,
           hiutaleiksi jäätyvä kevättuuli.

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Taas sinä, mummu


Kuule mummu,
kuljin semmoista metsäpolkua Myllykosken erämajalle, menin ovesta sisään. Silloin jo alkoi itkettää. Aavistin, että jotain tärkeää on tulossa.
Sinä odotit minua.

Minulle tapahtuu ihmeellisiä asioita. Sellaisetkin unelmat joita en ole kuviksi piirtänyt, tulevat hiljalleen tosiksi. (Samaan aikaan maailma melskaa, melskatkoon.) On kulunut kauan, kauan aikaa. Kymmeniä vuosia yhteen, vuosikausia toiseen.

Syliini kampeaa pieni väsynyt tyttö. Kädestäni ottaa pikkuinen poika. Tunnen heissä heidän kaiken tähänastisen aikansa. Ja meidän aikamme.  
Lähelleni tulee ihmisiä, joiden enkeliydestä ei ole epäilystä.
Minua kannatellaan.
Iltapalalla juttelimme, keitä he ovat.
Sanoja löytyy.

Kaksi kissaa kehrää valoa. Olemme luodut, värikkäistä langoista virkatut. Tätä yhteys on.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Arjen hyvät



Yöllä herään kissan matalaan mau'untaan: Why?   Why?        Why? Saan unen hännästä kiinni ja makoilen makeissa. Saan olla kauan berliiniläisessä antikvariaatissa, johon ehdin hyvin ennen matkan jatkumista. Sinne ei löydä helposti, mutta kun sinne löytää-. Samana yönä saan luvan palata jo hyvästeltyyn mummulaan, jossa asiat ovat muinaisella tolalla, ajalla ennen talon rakentamista. Ullakko on ullakko. Vietän pitkän tovin. Otan muistikuvia. Painajaisessa kohtaan silmästä silmään pahan, joka onkin hyvä.

Valveilla on pieniä iloja ketjuksi asti:
- yllättävää omaa aikaa
- rauhaisa tapaaminen ystävän kanssa
- puhutteleva halaus onnellisesti raskaalta
- lapsen kilkatus
- riidatta sujunut aamuhetki
- nälän lähtö oudonmakuisella vihreällä pirtelöllä
- kevyt olo
- kielen irrottaminen kitalaesta toimivana rentoutusmenetelmänä
- tuntuva kissanmuonatarjous
- teevarannon karttuminen mansikka-shampanjalla ja rooibos rakkaimmalla
- onnistunut aamuhaastattelu työmaalla
- paljosta tehtävästä suoriutuminen rennon päättäväisesti
- rakkaan kohtaaminen virallisessa yhteydessä omaan partaani hykerrellen
- joutsenten iltalento vedentäyteisenharmaita pilviä vasten
- illan valoisuus
- toiveikkuus sateen ropinasta
- keväänläheisyyden ymmärtäminen
- asioihin tarttumisesta syntyvä tyytyväisyys
- oman elämänkuvion näkeminen kiemuraisenakin hienona
- kaiken tapahtumisen mahdollisuus
- onnellisuus tässä olemisesta
- pelkäämättömyyden laajeneminen olemassaolossa
- se ettei tarvitse tänään imuroida, pyykätä tai laittaa ruokaa
- lupa olla hiljaa
- levon ja toiminnan tasapaino
- maittavat lounaseväät
- yhteisymmärtäväinen perusviestintä päivittäiskohtaamisissa
- asioiden järjestyminen, aina vaan vaikka mikä olisi