sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Jonkin läpi, vihdoin



Oli yksi pieni tyttö
vahva ja rauhallinen
lujatahtoinen
hersyvä
määrätietoinen


ja niin herkkä


Niin herkkä
että eksyi

lauloi
tanssi
raivosi
tanssi
lauloi

eikä taipunut

pakotti minut
yhteiselle rajallemme
kohtaamaan
toisemme

Näen hänen silmistään,

että
hänkin tietää

lauantai 17. tammikuuta 2015

Takiainen

(itselleen) hyvää tarkoittava
menneestä elävä
kokematon (tunne)
roikkuu periksiantamatta
jo pudonneessa oksassa
suostumatta
ymmärtämään
vetovoimattomuuttaan
joutuu työntymään
kipuunsa
siellä viipymään
niin kauan että
valo tulee
vastavaloon
vain
irtonaisena

perjantai 9. tammikuuta 2015

Osmansolmuton

Joillain solmuilla ei ole päätä,
       silti löystyvät ajallaan auki.
Rannenahan hiertymät muistuttavat
                             paljosta tunteesta.
Ne merkitsevät.

Haudallamme palaa,
kummut tummenevat
maankiertosuunnassa.
      Tuiskulumi kasautuu.

Valo on meissä
muistona.




sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Liikettä lähellä

Kotikissojen on välillä vaiva irrottautua henkensä lumosta. Kun on päätetty, ollaan jo liikkeellä.
Vähän matkustavalle bussimatka maakunnan rajojen sisällä on pienoinen elämys. Näkymät ovat laajat ja sää lähellä. Lähteä, olla liikkeellä, perillä ja palata tyytyväisenä omaan pesään. Niin yksinkertaista, niin vaikuttavaa.

Juurihoito tepsii joka kerta: Tuntee, mistä on lähtenyt ja miksi on syytä viipyä.






































Tälläkin kertaa oli aikaa muistella ja ymmärtää taas vähän enemmän.

Laskea potkurilla silmät vesissä mäkeä,
tuntea sulavan lumen tuoksu viimeisessä risteyksessä ennen kotia,
kiinnittyä lähipuiden itäisiin latvatuuliin,
kuulla huoneiden hengitys ikkunoiden läpi,
kokea viihtyvänsä pienissä ympyröissä,
piirtää kotiseutukartalle uusia muistoja,

olla jonkun lapsi.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Kirkastuu

Kerrankin.
Vai että viimeisimmät ovat täyttyneimmät.
 
Niin tai näin, vuoden loppuminen taittuu kauneimpaan pimeyteen, hämärimpään valoon, pitkiin uniin, joita hämmästellä aamutuimaan, kirkkaimpaan valveilla oloon. Elämäntäyteisyyden läsnäolo on ollut vahvaa sen jälkeen, kun omassa sängyssä rauhassa nukkuminen on ilmennyt ei-itsestäänselvyydeksi.
Elämän hauraus muistuttaa tärkeimmästä.
Meillä on ollut hyvin hyvää: toisemme, läheisemme.
Olemme ravitut, levänneet, pelanneet, leikkineet, askarrelleet, kiivailleet, sopineet, leiponeet, nauraneet, hellineet, virranneet, rakkaudessa kylpeneet.
Vähän on ollut riittämiin. Kirkastuu.
Kävelen viisikirjaimisen sanan hankeen.

k i i t o s
 




































"Hautajaiset opettavat elämästä olennaisen. Kaikki turha on poissa. Ei tarvitse tavoitella kunniaa, omaisuutta eikä mainetta. Ei tarvitse tuntea häpeää eikä kaunaa, ei murehtia mitättömän pieniä asioita." Kari Uusikylä kolumnissaan "Lopussa olennainen kirkastuu"






Vivahteet





Vaaleanpunainen hyasintti, valkoinen inkivääritee.
Taivaanvalon väsymättömät uneksijat.
Lahjakkaasti tavallinen viiva.
Minkään vääjämättömyys.
Vapauden vavisuttava vaisto.


lauantai 13. joulukuuta 2014

Kohti taitetta



Päivissä on kaihoa ja öissä hyökyaaltoja. Tyttö leikkii mummun napeilla; rakkaus moninkertaistuu, leivomme taateleista kakkua ja kaurasta sämpylää, syömme navat killilleen, joka ilta ja päivä viivyn pojan kanssa ääneen luetussa taikamaailmassa, yhdessä jännittäen ja hörähdellen, pikkujoulut on luojankiitos juhlittu, sanat taitellaan pian jouluisiksi, tuhmien lasten joulutori kutsuu tunnelmoimaan ja kirkko jouluvirsiin. Kohtalon koettaminen huokaisuttaa ääneen. Käsillä on menneiden ja tulevien keskinäinen läheisyys, pysähdys, pakahdus.