Jo toisena festivaalipäivänä runo tuntuu jäsenissä ja taivas pilveilee. Vaikka on solahtamassa tiettyihin ihan itse ja ennakolta valitsemiinsa railoihin, ei voi tietää, mitä Kajaanin runoviikolla tapahtuu. Kun on auki sattumuksille. Pahan laulut olivatkin kovan kaunista mustaa pitsiä. Wimme Saaren tuhatvuotiset ja nykyjoiut panivat sielun reivaamaan, niin että ympäröivä maa tärisi. Jo toisena festivaalipäivänä kaikki alkaa herkästi itkettää. Niin kuin Vuokko Hovatan laulamat Aulikki Oksasen säkeet. Kolmannen päivän illalla ruumis pyysi jo lepoa ja sen se sai ja nainen uusiutui.
Karkasin kesken kaiken hyvästä syystä ja annoin renkaan purra pohjoisen tietä. Väistelin poroja ja lämpimiä sadepisaroita, lauloin jalkojeni pohjasta, annoin petojen juosta kintereilläni. Esikoisrunoteokseni PUUMERKKI voitti Taivalkoskella ensimmäisen palkinnon omakustanteiden Möllärimestari-kilpailun runokirjasarjassa. Olen niin kiitollinen, hämmästynyt, onnesta pakahtunut. Taidan sulaa julkaisemaan ennen 80-vuotispäivääni. Kirjoittamiselleen ei mahda mitään. Tämä on minun hehkuviikkoni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti