Juoksu

 

Käsissäni on uusi lehti,

jota ei äkkiseltään lahjaksi uskoisi. 

Tumman udun roikottamat

suuret kysymysmerkit 

pakkautuva palleaan. 

Missä olen. Unohtanut.

Istun sairas lapsi kainalossa.

Olemme yhteyksissä, 

löytäneet toistemme tykö.

Turkoosi sänkypeitto kirkastaa keittiön lattian.

Niin paljon hyvää on kuultu.

Ystävä vastaa puhelimeen.

Rakas jakaa hetken.

Asioilla on tapana järjestyä.

Entinen hyvä ei järky, tulee vähän uutta.

Tuntematon kuiskii viekottelevasti.

Tänäänkin on kaikki hyvin, joudun hokemaan, muistaakseni.

Saada olla itse joskus pieni.

Muistaa tyyniä ja rauhoja.
Ryhtyä kirjoittamaan.
Antaa olla.
Anteeksi.

Huolella talven varalle poimitut viinipullot

syrjäytän.

Paikallishuuhtelen harvinaislaatuisen hetken,

aidon vitutuksen,

Tapion kanssa,

juoksen 

metsään enkä aio tulla ikinä takaisin. 

Paitsi heti kun makuuhuoneesta kuuluu hennosti
äiti, pidä kädestä.