Juoksun ja runon jatkuvuus

Otsa edellä, tähdet silmissä kuljettaa minua elämäinen laajuisellani kaistalla, vaikka hulluin mutkin, niin kielen kannoilla hyppyyttäen kohti taivaitteni rantoja, mönkii korvakäytävitse ilouutisoimaan juuri sen havainnon kintereillä, että kynnän kylkimyyryä kohti hautaa. Kuulen, kuinka pelko karisee tieltäni. Juoksen. Ei uskoisi.