Aamun vihreässä teessä on häivä mullan ja juuren välistä, värit eilisen taivaan kirkkaudesta ja tänäisen kellervästä. Korvani ovat lukitut, keuhkot hentoina suikaleina, virus paistaa nivelissä käristemakkaraa. Ilma on silti sakeanaan kesää.
Oma huone on ollut jo kolmatta päivää avarana kuunnella kirjoitusta, kehoa, saada rakastaa sumeilematta, kaivata pesästä hetkeksi irronneita pieniään.
Iso kimpale rajatonta aikaa on ihmiselle tärkeää, aika ajoin. Hyvä energia saasyntyä ystävyydellisestä kohtaamisesta, vaikka himmein auroin. Se virkkaa ilosta pitsireunuksensa päivän syrjään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti