Me elettiin kesässä sadut tosiksi. Heitettiin arjen ankaruus pellolle kasvamaan juolavehnää. Rakennettiin koti pihalle, puuhun. Esirippu vanhoista verhoista pyykkinarulle ja esitettiin kaikki omat päähänpälkähdykset toisillemme ja kulkureille. Nukuttiin väärällä tontilla teltaassa kymmenen viltin alla, vaikka pikkulinnut konsertoivat yön halkeensa. Repussa oli aina murua, vettä ja laastaria, joskus omena, lastuja. Keittiöstä hilattiin eväskorilla alas pihalle milloin saippuakuplia, milloin pillimehua. Elätettiin ihoa ulkona aamun raikkaasta illan punervaan. Kyhättiin nuotio kivikassaan ja paistettiin vaahtokarkkeja lauluhöystein. Maalattiin vaneripohja taivaansiniseksi ja siihen kaikki maailman värit. Lihottiin lauluista pulskiksi ilman mitään rajaa. Kannettiin punainen sohva ulos ja laavutettiin se kuunnella satunnaista kaatosadetta pitkällään. Pyöräiltiin lähimetsään retkelle, nakeltiin leipiä jokeen, syötiin vadelmat suoraan puskista. Piirrettiin, kirjoitettiin ja laulettiin. Tavattiin paljon ihmisiä, jo tärkeitä ja uusia. Keskusteltiin, kilistettiin, kikatettiin, kiisteltiin. Avattiin rajat ja aistit ja aarrekätköt. Elettiin ellunkanoina koko kesä ja juhlittiin niukkuus yhdessäolon runsaudeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti