Lasipurkin kylkeen on kaunokirjoitettu. Purkin pohjalla kimaltaa. Ahneen purkki on aina auki ja sieltä purkautuu verkkaan kullanväristä punosta, joka juoksee lähimpien kansien väliin, asettuu sievistellen kalenterikoukeroiksi, vatkaa ajasta täyteläistä, tärkeyttä. Ei uskalla pysähtyä. Aika-ahne on alati jakamattomassa liikkeessä, suorittamisen päättymättömässä syöksyssä, sillä mielen on juostava, sillä on juostava. Sydän tärisee kunnianhimon vaativassa tahdissa, jota kiitos ei ikinä ehdi tavoittaa. Ei uskalla pysähtyä. Himoita kunniaa pitää ahneen elämänsä paossa, on ehdittävä kaikki ja mieluiten vielä vähän enemmän. Ei uskalla pysähtyä. Perheestä ja ystävistä näkyy taka-alalla pieniä tummia pisteitä, jotkut juoksevat perässä, jotkut ovat luopuneet. Pätevästä muisto on haalea. Suoritti elämän erinomaisin arvosanoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti