8.12.2012

Tyyntä, lauhaa, silusta

Tavallista, tasaisen valkoista. Kaikista suunnista tuulee elämänenergiaa hienoina kiehkuroina, puupokien hilseilevistä raoista. Miellyttävästi vetää.

Isojen valintojen synnyttämät pitkät nihkeät elämästä suoriutumiset, suortuviksi oikenemiset hellittävät yksi kerrallaan. Hylätyt luvut, himmenneet lauseet, unohdetut aikomukset, suoranaiset väärät valinnat ja virheet taluttavat sittenkin aina suuntaan, jossa polku on kuljettavaa, ryteiköstä kehräytyy ymmärrettävä näkymä.

Rakastettaviksi riittävät lyhyet hetket. Muutamat sydämelliset sanat. Hyväksyvä yhdessäolo. Hissukseenkin voi olla totta. Näkymättömyydestä piirtyy hauraita hahmoja.

Murena toivoa herää: on vielä sivuja kuljettavana, valkeutta piirtää jyväsensä suurenmoiseen suureen kaikkeen.

Antaa virrata.


2 kommenttia:

  1. Valju valo on
    rohkea tien näyttäjä,
    paljastaa pohjan,
    jolta saat ponnistella
    tämän hetken kauneuteen.


    VastaaPoista
  2. Kiitos! Arvokasta omata sellainen vahvuus että voi haluta viipyä tummuuksissa niin kauan kuin on määrä, epämääräisen kauan ja oieta sitten hetkeksi valoon.

    VastaaPoista