Rääkkää itseään ihminen miksikiirehtimällä elämänsä päiviä
kun yhtä hyvin voi pysähtyä
päiväksi, viikoiksi, kuukausiksi, vuosiksi
olemaan ihan rauhassa
siihen missä ja mitä on.
Ripustaa egonsa naulakkoon näivettymään,
hyväksyä inhimillisyytensä pala palalta,
älytä elää tätä arvokasta viheliäistä elämää,
raha, valta ja erinomaisuuden pakko poiskuorittuna,
tuntea ennakolta se, että unohtuu pian muistoineen,
häviää mitään - mitään - maista mukaan saamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti