Kun olette kotoa poissa, kuljen toisin askelin. Keitän hirssiä, pesen tuvalla täkit, mankeloin kaiken, istun hunajassa lauteilla hissukseen. Joudan kulkemaan verkkaisemmin, unohdun.
Te olette elämästä täysiä, liikutte hetken painossa ja voimassa, kunnes kolmannen iltalaulun lopuilla vajoatte uniinne, hyvästeltyänne meidät aamuun.

Suurimmilla, pyöreimmillä ja värikkäimmillä maalaan ikkunaan sinut ja sinut, pikku lintuseni. Yöt ovat ehjät, tunnit yhtenäiset ja yksinäiset, aamut tympeät ilman teitä. Matkustatte kahden ikävän välissä, kahden.
Kun olette kotoa poissa, kuljen kirjoituksissa, jokirannan tihkuisilla poluilla, riisipuurohöyryssä. Kuin kirjan sivuilla ilman teon sanoja, itseni välimerkeillä tasapainoillen.
Niin elämästä kaunista. Pienesti täydesti.
VastaaPoista