Pimeällä polulla vastaani kävelee joku hohtava.
Vanha nainen kävelee askeleen edellä, sileänä.
Luut vuosien lujittamina,
valintojen haurastuttamina.
Vanha nainen kävelee askeleen edellä, sileänä.
Kaikki ajat ovat laskostuneet hänen uomaansa,
valintojen haurastuttamina.
Hän hymyilee ja tietää, että jokainen hetki on ikkuna.
Kaikki ajat ovat laskostuneet hänen uomaansa
voimaksi, väreilyksi, väreiksi.
Hän hymyilee ja tietää, että jokainen hetki on ikkuna.
Palmikko heilahtaa ilosta, tuuli hyväilee harmaata
voimaksi, väreilyksi, väreiksi.
Luut vuosien lujittamina,
palmikko heilahtaa ilosta, tuuli hyväilee harmaata.
Pimeällä polulla vastaani kävelee joku hohtava.
*
Kirjoitettu entiselle opettajalleni Aila Flöjtille.
Sylin täydeltä kiitoksia sinulle, Minna! Herkkä, kaunis. Jokainen hetki on ikkuna!
VastaaPoistaKiitos sinulle runopyynnöstä! Vanha nainen kulki matkassasi läpi kesän, muttei halunnut tulla kirjoitetuksi ennen kuin aika oli sopiva. Runoillakin on rytminsä. Nyt kuljetaan yhtä matkaa.
VastaaPoista