Päivissä on kaihoa ja öissä hyökyaaltoja. Tyttö leikkii mummun napeilla; rakkaus moninkertaistuu, leivomme taateleista kakkua ja kaurasta sämpylää, syömme navat killilleen, joka ilta ja päivä viivyn pojan kanssa ääneen luetussa taikamaailmassa, yhdessä jännittäen ja hörähdellen, pikkujoulut on luojankiitos juhlittu, sanat taitellaan pian jouluisiksi, tuhmien lasten joulutori kutsuu tunnelmoimaan ja kirkko jouluvirsiin. Kohtalon koettaminen huokaisuttaa ääneen. Käsillä on menneiden ja tulevien keskinäinen läheisyys, pysähdys, pakahdus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti