29.4.2014

Horjumatonta

Seitsemän naisen piirissä olen heistä yksi. 
Meillä on yhteiset ja yksityiset polkumme
horisontissa, taivaan ikkunalla.
           Ulkoseinästä kasvaa kuvajainen rinnakkaisesta.

Todellista on yhden riittäminen kahdelle pienelle.
Ihmeellinen on se hetki kun saa silittää rauhassa
pojan tuuheaa tukkaa ja leikistä hikistä olkaa.
           Tunnen käden olallani.

Seitsemän naisen piiri on mukanani aina.
Sen pehmeys, lujuus ja herkkyys.
Vuorillani, majoissani, puroillani.
Voima, viisaus ja raikas,
           hiutaleiksi jäätyvä kevättuuli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti