Mökkeröinen

Olen oppinut setvimään umpisolmuisia keriä ilman rumaa sanaa. Opettelen kaula pitkällä setvimään kerrostalon ikkunasta lasten keskinäisiä solmuja tietämättä narujen aiheista. Jotta anteeksi olisi lahja ja nauru taas navassa. Opin että neuvottelu jatkuu loputtomiin ellen päätä sitä parin silmukan jälkeen napakalla sanalla. Tungen kädet ranteita myöten kukkaruukkuun, napsin persiljaa suoraan purkista. Keksin määrättömästi häärättävää keittiöstä, kun tuuli ui ihmisten läpi, ikkunasta ikkunaan. Kuvittelen keskustan hiljenneen - ja hiljainen se onkin. Lintujen liplatus, haavan havina, kiikun kitinä. Päiväunen keveys, paahteen paahto, pilvipoudan pöjö. Tehdään, mitä kaapista löytyy. Ja etenkin meistä. Löydän omasta kotoa mökin mielen.