Vapaat päivät pyörivät ympäriinsä.
Ajelehdin pyörällä, törmäilen mukaviin ihmisiin.
On aikaa rupatella, jokapäiväisistä aarteista.
Huomaamme, miten hyvin on.
Ruokakassit kotiin ja ravintoa tomumajaan: rönttöstä ja raakamaitoa.
Hoidan arjen paradoksin selväpiirteisellä tunteella: Kirjat loppu, tilaan lisää. Liikenaiseus ei istu minulle. Ratkaisen oikea-aikaisesti onnellisen ongelman.
Metsän ikävä helpottaa metsään menemällä. Suopursun tuoksu on suora reitti lapsuuteen. Makaan männyn alla. Pilvet silittävät latvaa. Voisin maata, maatua. Latvoissa on tuuli, juuressa tyyni. Asukkaat rahisevat tuntemattomilla kielillä. Jotkut laulelevat toisilleen.
Aamut ovat varhain.
Illat myöhään.
Kerä, kehä, kehrä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti