Kun kovista ja kestävistä kivuista on toivuttu, ei niistä huvita liiemmin puhua. Huojennus kapuaa kaikkialle ja varsinkin suureksi riemuksi pienen tytön olemuksessa, ilouutisena laajoille maille, jaettuna helpotuksena hauraan ympärille kutoutuneeseen odottavaan verkkoon. Tuntuu siltä, että läheisien ihmisten empaattinen osallistuminen, myös töissä, kantoi merkittävästi minua, joka kannoin sairasta lasta ja lapsen sairautta. Kiitollisuutta ja vastarakkautta saan tuntea nyt.
Kun kipu palelsi tyttöä, hän halusi zombon (=ponzo). Kädet hän pesi jaguaarissa (=lavuaarissa). Mietti onneksi runsaina kivuttomina hetkinään sitä, kuinka pääsiäisenä käy virpomassa: "Saako teiltä herkkuja vai sanommeko teille vitsin?" Tervehdyttyään selosti lastenkonsertissa olleen henkilön, joksi lääkäri kutsun veljeä vauvana ja jolla on sellainen sauva. Oikea vastaus on kapellimestari.
Arkea on kantanut vaikeista kaukaisuuksista ytimen kysymys pysyä oikeudenmukaisuuden pysäkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti