Niin minä hiihtelen ääriviivojeni läikehtiessä ja pysähtelen hoksaamaan pieniä juttuja matkan varrella. Kas, tuossakin yksi ajatuksen aukko: Jäänpä tähän odottelemaan. Huutelemiset ovat hälvenneet jo aikoja sitten. Sen kun eleskelemme yhtä kaikki tavallisen ihanaa elämää aamuista aamuihin, illoista iltoihin, öissä levähdellen. Huoleskelematta tuonnemmasta, juuri sopivan ajoissa muistellen, oikea-aikaisesti, oikeasti ja aikaisesti, sisäisesti valostellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti