Käsissäni on uusi lehti,
jota ei äkkiseltään lahjaksi uskoisi.
Tumman udun roikottamat
suuret kysymysmerkit
pakkautuva palleaan.
Missä olen. Unohtanut.
Istun sairas lapsi kainalossa.
Olemme yhteyksissä,
löytäneet toistemme tykö.
Turkoosi sänkypeitto kirkastaa keittiön lattian.
Niin paljon hyvää on kuultu.
Ystävä vastaa puhelimeen.
Rakas jakaa hetken.
Asioilla on tapana järjestyä.
Entinen hyvä ei järky, tulee vähän uutta.
Tuntematon kuiskii viekottelevasti.
Tänäänkin on kaikki hyvin, joudun hokemaan, muistaakseni.
Saada olla itse joskus pieni.
Muistaa tyyniä ja rauhoja.Ryhtyä kirjoittamaan.
Antaa olla.
Anteeksi.
Huolella talven varalle poimitut viinipullot
syrjäytän.
Paikallishuuhtelen harvinaislaatuisen hetken,
aidon vitutuksen,
Tapion kanssa,
juoksen
metsään enkä aio tulla ikinä takaisin.
Paitsi heti kun makuuhuoneesta kuuluu hennosti
äiti, pidä kädestä.
Paikallaanjuoksu
VastaaPoistaalakoulussa opittu
antaa ajan
kestää hetken
'ei nyt' sokaisee
kuusen käsi avaa sumun
valot ja varjot tanssivat
vapauden vaiheet
Voi niin! Elämän parhaita hetkiä ovat nämä joissa on isot ääret läsnä. Silloin tietää, mikä on tärkeää. Kiitos.
VastaaPoista