Pakko kirjoittaa
veden ropse iltaikkunaan
kuulla ropina aamuun.
Ladutta on runo vankinaan,
ahtaaksi käyvä hapeton nainen.
Jo maaliksella huhdin maanläheiset värit.
Pakko kirjoittaa
jokaisella sormenpäällä
vihreää,
pitkä kirje,
ajaa maansa äärelle,
hivellä tyyneyden ja raivon välistä ohutta rajaa,
leikata pitsireunat tuleviin kuviin.
Pakko kirjoittaa
siitä mistä ei voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti