Pientä mökkiä lämmitetään. Avaan ikkunan palavan puun tuoksun tulla. Ei kauankaan sitten tämän kaupungin talvikatuja kahlattiin pitkin paksuja polkuja. Pikkulinnut laulavat kirkkaasti.
Ilo viipyy minussa pitkään, kun
-kiltti ja tunnollinen poikani raivoaa ja saa sen sanoiksi
-läheltä löytyy ystävätär olla toisillemme tärkeitä
-ennen: perskännit, nykyisin: pershenget
-poikani ehdottaa metsäretkeä, jossa paistetaan vaahtokarkkeja
-uskaltaminen omalle epämukavuusalueelle koituu taas kerran vahvistukseksi
-esimies kysyy, onko minulla turvallinen olo
-pysyn vuorovaikutuksessani aikuisena reagoivan lapsen tai ankaran vanhemman sijaan
-tyttäreni nauttii maassa lekottaen saamastaan huomiosta
-rakastettuni pilkkoo päättäväisesti joulukuuseni, lahjaksi
-lähelläni on joku joka suhteuttaa huoleni pelkällä kuuntelemisellaan
-taidekasvini sitkistyy hitaasti, mutta päättäväisesti
-olen takertumisesta vapaa, olen sovinnollisesti kiintynyt
Pieni mökki on lämpenee ja sen sisällä käperrytään verkkaiseen helmikuunvaloiseen aamuun. Pakkaan reppuuni leikkiötököitä, satukirjan ja ruisleipäeväät. Olen kuullut sisimmän kertovan tarpeesta olla välillä omassa rauhassa. Liittyä taas. Ytimessään on on ihmisen hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti