Arjen kaleidoskooppi näyttää minulle kauniin huonekalun, jolla viipyen antaa kirjallisuudellisen nautinnon lävistää. Lapselle se näyttää epäupottavan vääränvärisen. Valkoinen olisi ollut lunta.
Arjen kaleidoskooppi täyttää lautaselle maksalaatikon, hapankaalin, mätitahnan ja paprikan. Anteeksi kuinka. Ystävä luonnehtii soijan ja wasabin liittoa. Näissä kulinaarisissa maisemissa sohvakaupat tehdään täyteläistä viiniä vastaan.
Arjen kaleidoskooppi kääntää entistä toteutuneiksi toiveikseni, lapselle se on vaihtelevaa dramatiikkaa. Kissaton talo, mielitietty, pesän ojentelut uusiin asentoihin.
Ja leijonan aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti