Jyrkänteellä on kahdetkymmenet varpaat.
Kaksi balsamoitua henkeä
palaa samasta hapesta,
rihmoitta, rajoineen.
Irtoamme palaamatta.
Puut kasvavat ikkunoistasi sisään,
hipaisevat juurillaan kasvojani,
sekoittavat ajan,
tanssittavat ihollesi tulevaisuuden.
Soi rätisevä kieli,
sanattomat huokaukset ja
ilmiliekehtivä kynttelikkö.
Jyrkänteellä oli kahdetkymmenet varpaat.
Otimme toisiamme hiljaa kädestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti