-Minulla on sellainen aate, että pyöräilen joka päivä, poika ehdottaa.
Pienten ihmisten tietämistä avaratuu. Toisinaan onnistuu kuulemaan toisesta ihmisestä enemmän kuin sanat.Sitä valaistuu.
-Kouriintuntuvaa, metsän tuoksuista, kiitteli eräs runojeni lukija. Ihmettelimme suopursun tuoksua. Sitä voi hieroa suon reunassa ranteen sisäsyrjään.
Luonto lahjoittaa, luonto kirjoittaa. Aamu-udusta nousevat säikeet, räikeiksi repeäviksi ja punertuviksi, tummeneviksi. Mitä öitä, mitä unia. Aamulapseen läheisyyttä. Iltalapseen läheisyyttä. Päivisin liikettä, naarmuja, leikkiä. Siinä välissä yhteytemme ääriviivoittaa ja täyttää meitä hyvällä.
Suudelma vai rakkaus.
Pyöräillä aatteesta.
Mitä näkyjä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti