Silitysilta

Makaan autiossa puistossa keskellä päivää sepposenselälläni. Lehtikuuset kehystävät loputtoman sinisen taivaan. Pilvi muodostaa kasvot, jolla ovat kiinni silmät, suu, sitten avautuvat silmät ja kasvot muuttuvat leijonan kasvoiksi. Keskellä päivää sepposenselällään nurmikolla luen kirjaa, kirjoitan, haaveilen. Aika, kuulkaa, kuuluu, kun suvituuli silittää ihmistä.

Tänään, taas, lapset olivat parhaita intiaanisatujen kuuntelijoita, sanojen ja tarinoiden keksijöitä, silmät ja sielu ammollaan sadulle, rajattomina, sanoitta havainnoivina. Mikä etuoikeus aikuisena saada jakaa sellaisia hetkiä tuntemattomien avoimien henkien kanssa.





Jokin tahtoo repiää minua jonnekin, tästä toisaalle, levottomuuden siemen. Sieppaan sieluni minkään tarvitsemiselta nojatuoliin, teen lempisalaattiani, annan lasin täyttyä argenttinalaisesta viinistä. Olkoon unet suopeita, huominen kylä kylläinen, yö kirjallisuudellinen.