Tyttö poimi aamusta voikukkakimpun.
Poika muistutti illan hyvänyönpuhelusta.
Ikävä ja huokaisun helppous ovat läsnä aina kun he lähtevät.
Kerin auki vastuuta, hoivaa, kaikkivoipaisuutta, huomaamista, kuuntelemista, ymmärtämistä, yrittämistä, olemista, jakamista.
Järjestän ajatuksia, jäsennän tuulet ja tuunaan tunnelman.
Hiekat on pölypussissa ja kulttuurikodin pöly paikoillaan.
Kukaan ei nykyään tule ilmoittamatta kylään, paitsi eräs ystäväni tänään. Mikä ilo, vaikka kuulumiset olivat kovin murhetuiset. Saada ystävä pyytämättä kylään, oi. Tehtäiskö enemmän niin?
Ripustan uudenkarhean unisiepparin sängyn ylle. 17 pajuista aihiota odottaa ensi viikkoa tulla näperrellyksi.
Olemme yhtä vaille valmis lomaperhe. Kolmanteenkymmenenteenensimmäiseen puskenut energia- ja tunneruuhka hellittää. Minä hellitän. Yksi, kaksi. Annan arkea laajemman armeliaisuuden vallata talon. Tule, hyvä, ole ja jää. Oikenen solu solulta hyvien unien kesään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti