Ladulla valaistun

Kadut ovat jo soralla, asvaltti ajoin kuivaa, valo liioittelee. Latu se vain on yhä latu, sillä sen paikka on metsän jäisessä maassa. Suksilla lennän. Olen heti siellä missä pitääkin: Liikkeellä. Metsässä. Happi pirskahtelee sisälläni ja humalluttaa aineenvaihduntani.

Plusasteiden tulvahtamana päivänä hiihtäminen on miltei epätodennäköistä, miksi jaan vastaantulevien hymyjen kanssa salaisuuden.

Liike ulottuu minussa kaikkialle. Keho kertoo tahdin, tauot, huokailut. Varsinkin alamäet antavat hyvän tuulen.

Ladulla kohtaan viipottavan oravan, viipyilevän jäniksen ja tinttikuoron. Jälkensä ovat jättäneet kauriit, hiiret, varikset. Kuusenoksa hipaisee joskus ja puista huokuu jotain sanomatonta.

Laduilla valaistun.
Kaikki on niin hyvin.