Eräänä aamuna valo
ei herääkään.
Onko nyt tänään
vai huomenna?
Antautunut olen
menemään läpi
sen kaiken mitä
yhteinen aika
näyttää.
Mistä vain
ammennan,
kun itse tyhjenen?
Hiutaloin ikävässä.
Sielu huutaa, taas,
rypistyy.
Hapuilen sanaa
silkaksi avukseni,
mustan sisällöksi:
Ota syliin,
piispitä rauhaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti