Ruumiin sanoja

Sisäinen supervoima 

selättää väsymyksen,

kallistelee ruumista kuin helmiä äänimaljassa aamuyöhön,

tahtoo virrata teenlehdillä vielä kerran planeetan ympäri.

Silmät kiinni, suu auki.

Pakara unelmoi kaiken kannattelevasta vahvuudesta, 

puskee varrellaan kasvavaa ihmistä lentoon, sukelluksiin.

Se haluaisi pompahdella edes joskus etunenässä kuin kirkas otsa.

Siivilläni havisutan korkeutta

käsittämättä nimeämättömien värien kirkkautta.

Tuuletan, silitän, lepään,
laulan siivilleni:

Suojatkaa naurua!