Nainen sulkee silmänsä

Kermanväriset pitsialusvaatteet poimuilevat vartalon viivaa. Sohva taipuu keskeltä uuksi. Ryppyisissä käsissä liikkuu mohairlanka ja viipyy. Koukku silmukoi, purkaa. Pohjavesi lämpenee ruumiiseen vatsalaukussa. Seinän takana naapuri napsauttaa valon päälle. Nainen sulkee silmänsä.





Raivosta paiskatut ovet roikkuvat vajain saranoin,
sisäisen järistyksen voimasta.
Avonaisten patojen tyhjeneminen
on löytävä toisia reittejä.

Sisäisen järistyksen voimasta
lipuu hiljemmin ulos jokin.
On löytävä toisia reittejä,
lempeämmin, oman ruumiin koukeroin.

Lipuu hiljemmin ulos jokin,
jonka lauseet ovat väistymässä.

Lempeämmin, oman ruumiin koukeroin
pääsemässä irti.

Ilman sanoja tapahtuu
avonaisten patojen tyhjeneminen.
Ei enää minussa, tuskin sinussakaan
raivosta paiskatut ovet roikkuvat vajain saranoin.

Nainen avaa huokosensa, tuntee sisällään kerivät säikeet, hengittää itkujen ja naurujen välissä kevyesti ja tietää, miltä tuntuu olla selkeäpiirteinen puupalanen, tänään keltainen, loksahtaa huolten tuolle puolen. Hellittää. Olla hellä likeltä lähtien.