Osoite: Kesätie 8

Voihan pitkä ja täyteläinen kesä! Sen pehmentämänä saa kuu sulaa uudeksi, sen väljentämänä saa aika jäädä keveäksi, sen silottamana saa olla kiitollisena tällä kypsällä kirjaimella.

Ovat aamut olleet levänneitä, kun olen nukahtanut lasten kanssa samoille sijoille, lähtenyt yhteisen unen matkaan, napannut öisistä äänistä riekaleen unen tilkkeeksi ja antanut voimien solista sisälle, musiikiksi kiireettömiin,  aikatauluttomiin, pakottomiin hetkiin, joissa olemme lukeneet satuja ääneen, jutelleet öisistä näkymistä, lapset tormanneet leikkiin, minä joutilaaseen aamukahvikuppiin. Miten olenkaan rakastanut levännyttä aamua. Miten on ollut onnellista nukahtaa aamua vasten. 

Rakkautta on varhaisista ajoista asti. Melkein iltapäiviin. Kokonaisia viikkoja ilman kalenteriryppyjä. Muutamia hyytäviä illansuisia äiti-tytär-raivoja. Kesämme on ollut kuin lapsuudessa, se on ollut heidän lapsuudessaan. Kesä on kypsä, mehevä ja täysi. Se on valmis ja porisee virkeänä. 

Olemme kulkeneet äkkiarvatuilla kaupunkimetsien poluilla, helteisillä kivikaduilla, hohkaavilla mustikkamailla, kirkkailla rantaviivoilla, tulevilla arkiteillä, lähimetsien lenkkipoluilla, oman pihan ratamokaduilla, marjapuskaisilla hääteillä. Laukussa vettä, vissyä, aamukasteleipää, mansikkapirtelöä, sateenkaarijäätelöä, suklaapuuroa, voipottua, paistettua kalaa, rapeita sämpylöitä, maalaismaitoa, luomujogurttia ja lähihunajaa, aijai. Kasvamista voi mitata vain onnessa.

Kesän kuut ovat voidelleet lapsia d-vitamiinilla, niin että poika on oppinut ajamaan suuresta epäilyksestään huolimatta kokoisellaan polkupyörällä, tyttö apurattain, he ovat solmiutuneet keskinäiseen leikkiin ja vuoroonvaikuttamiseensa hätkähdyttävällä tavalla, aivan silmin nähden, monessa. Kavereiden kanssa on kutoutunut hyviä kohtaamisia: Miten paljon noin pienet osaavatkaan keskinäisestä kanssakäymisestä! Kiitosta ja anteeksia olemme muistelleet rautalankaväännöksinkin, vaan näppäriä ovat lapset ottamaan opista kopin. Kiitos. Ja anteeksi. Kasvatuksesta huolimatta. Kannakasvattajiin ja kavereihin vaikeissa mutkissa nojaten, kiitos.

Linnunmaitoa olet sinä ollut, kesä, ja sinua on massut killillään. Rupisia polvia, mustelmaisia muistoja, härnättyjä muurahaisia, siivistä roikotettuja helliä ajatuksia, unilaulujen monipolvisuutta, kohtaamisen kokoisia, uskallettuja unelmia, edes välillä vähän kasvaneen ymmärryksen kimpaleita, täyttyneitä pieniä toivioretkiä metsiin, metsiin, metsiin. Luettuja ja keskeneräisiä kirjoja, uusien haaveiden näkymättömyyttä (hiljaisuus kertoo vastauksen). 

Polkupyörä on avannut vapauteen uuden vaihteen, näyttänyt uusia kuvia, sallinut poiketa olemattomasta aikautaulusta tai reitistä, osoittautunut verrattomaksi matkakumppaniksi. Ääneen olen laulanut pelloille ja niityille, poikennut keräämään mekonhelmaan teeaineksia, jättänyt pitkiä katseita kauniille puutaloille, tuonut rosmariinin, timjamin ja basilikan kotiin asti. 

Armas arki, tule vain rohkeasti meille. Lämmitän sulle kaakaota ja voisulaa sämpylälle.