Uusi kuu, uusi kuosi

Täti Vihreän kengänpohjat imaisevat kevätsateen sukkiin, lahje repsottaa, helma roikkuu. Sovituskopin kuvan valhe ilostuttaa esteettisen haitan olemattomaksi. Viimeinen kevät ja ensimmäinen. Mustaa samettia, valkeita palloja. Istuvaa, juoksevaa, pomppivaa. Ja jaloissa nurmeen upottavat jäljet. On harppoa hulppeiden kuusien alle haaveilemaan, juttelemaan, runoilemaan. Viimeinen kevät. Ja ensimmäinen, kaatosade vakuuttaa. Itkee se. Ainakin päällipuolin kuosissa, vaikka sisältä rytyssä.