Kiitos tästä päivästä...

...on herahtanut nukkaisen nukahtavan päällimmäiseksi, värssyiseksi vällyksi joka ainoana iltana kello kahdeksan. Laajalti nahan alla tuntuva ilo on ripsahdellut aamuista iltoihin kotona ja lähimailla vietetyllä lomalla. Lomalla unelmatyöstä, jonka hohtoa ei himmennä mikään, koska hohto syntyy sisältä käsin. Siksikin kai arkisista ympyröistä ei ole tarvinnut kapsahtaa kauaskaan tunteakseen onnellista irrallisuutta ja viipyäkseen rauhassa hyvien hetkien toinen toistaan seuraavassa rimssussa. Jokaisen päivän avain on ollut runsas ulkoilu, rauharuoka, lempeä öistely pitkine unineen ja hymyilevä asenne. Sen jälkeen kun paitsi pölyjä oli hämmennetty imurilla, myös puhdistettu inhimillinen sisäilma.

Paljas pulkkamäki kaakaokiehkuroineen.
Karkkipäivän leikkiminen.
Jäätelöpäivällinen, jäätelöjälkiruoka.
Äkkilähtö kotimaisiin elokuviin.
Kotiseutukirjasto akvaarioineen, torneineen, sarjakuvineen.
Tuntemattomat hiihtoreitit ylitse oman kuntokäsityksen ja punaposkiset perilletulot.
Kertakaikkinen hiljaisuus laduilla suonmutkassa, metsän syrjässä, järven jäällä.
Lasten pidättelemätön yritteliäisyys tuoreen liikkumismuodon äärellä, onni pienenkin oppimisesta.
Onnistunut retkisuunnitelma, josta tuli hyvin totta ystävän kanssa, hökelehtimättä, pienelle seikkailulle avautuen.

Luonto kaunokirjoittaa meihin onnellisiin nämä päivät, tuoreiksi muistoiksi sellaisin värein, jotka syntyvät sisäisestä rauhasta elää omantuntuista elämää, hyväksyvä asenne päällimäisenä värssyisenä vällynä nukkaisessa nukahtavassa.