13.1.2013

Lähteä, kuin itsestään.

Lähteä, kuin itsestään.





Kauneutta on kaikkialla. Hiljaista, tummaa, sinistä.




Kuuma kaakaotermari repussa lämmittää selkää pitkässä ylämäessä.





























Puut kaartuvat sellaiseksi kaareksi polun ylle, että on vaikea uskoa olevansa hereillä ja totta.







En saattaisi lähteä laavulta. Unohdun. Savu jääköön ikiajoiksi nahkaani.




Palaan vielä monesti.


























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti