24.1.2016

Ruumiin sanoja



Sisäinen supervoima 
selättää väsymyksen,
kallistelee ruumista kuin helmiä äänimaljassa aamuyöhön,
tahtoo virrata teenlehdillä vielä kerran planeetan ympäri.
Silmät kiinni, suu auki.

Pakara unelmoi kaiken kannattelevasta vahvuudesta, 
puskee varrellaan kasvavaa ihmistä lentoon, sukelluksiin.
Se haluaisi pompahdella edes joskus etunenässä kuin kirkas otsa.

Siivilläni havisutan korkeutta
käsittämättä nimeämättömien värien kirkkautta.
Tuuletan, silitän, lepään,
laulan siivilleni:
Suojatkaa naurua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti