Vai että viimeisimmät ovat täyttyneimmät.
Niin tai näin, vuoden loppuminen taittuu kauneimpaan pimeyteen, hämärimpään valoon, pitkiin uniin, joita hämmästellä aamutuimaan, kirkkaimpaan valveilla oloon. Elämäntäyteisyyden läsnäolo on ollut vahvaa sen jälkeen, kun omassa sängyssä rauhassa nukkuminen on ilmennyt ei-itsestäänselvyydeksi.
Elämän hauraus muistuttaa tärkeimmästä.
Meillä on ollut hyvin hyvää: toisemme, läheisemme.
Olemme ravitut, levänneet, pelanneet, leikkineet, askarrelleet, kiivailleet, sopineet, leiponeet, nauraneet, hellineet, virranneet, rakkaudessa kylpeneet.
Vähän on ollut riittämiin. Kirkastuu.
Kävelen viisikirjaimisen sanan hankeen.
k i i t o s
"Hautajaiset opettavat elämästä olennaisen. Kaikki turha on poissa. Ei tarvitse tavoitella kunniaa, omaisuutta eikä mainetta. Ei tarvitse tuntea häpeää eikä kaunaa, ei murehtia mitättömän pieniä asioita." Kari Uusikylä kolumnissaan "Lopussa olennainen kirkastuu"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti